Suomi on perinteisesti ollut jääkiekon johtavia maita, jossa kiekkoilua todella arvostetaan ja jossa useat juniorit toivovat pääsevänsä seuraavaksi Teemu Selänteeksi Teemu Selänteen paikalle. Toisaalta puhuttaessa kalliista ja tietyllä tavalla jopa elitistisistä harrastuksista, on jääkiekko laji, joka nostetaan usein esiin tässä yhteydessä sen kalliiden harrastuskustannusten vuoksi. Voidaankin kysyä, onko jääkiekko Suomessa sellainen, laji, jota voivat harrastaa vain sellaiset juniorit, joiden vanhemmilta löytyy paksu lompakko? Onko kaikilla lahjakkailla junioreillamme enää tasavertaisia mahdollisuuksia harrastaa itselleen rakasta lajia ja nousta sen huipulle vai ratkaiseeko raha tässäkin sen, kuka nousee huipulle ja kenen ura katkeaa jo alkumetreille? Otamme tähän mahdollisuuksien tasa-arvoa koskevaan näkökulmaan kantaa tässä artikkelissa.

Jääkiekon harrastaminen on kalleimpien nuorten harrastusten joukossa

Totuus on, että jääkiekon harrastaminen on, etenkin kilpatasolla, nuorten kalleimpien harrastusten joukossa, joten voidaankin kysyä, onko kaikilla vanhemmilla enää varaa maksaa tällaisia harrastusmaksuja vaikka perheestä löytyisikin runsaasti hyvää tahtoa ja tehtäisiin uhrauksia nuoren harrastusmahdollisuuksien eteen?

Ratsastus, taitoluistelu sekä jalkapallo nousevat samaan kategoriaan jääkiekon kanssa puhuttaessa harrastuksen nuoren perheelle aiheuttamista kustannuksista sekä harrastuksista, joiden parissa on herännyt huoli siitä, pääsevätkö kaikki nuoret harrastamaan toivomaansa lajia ja onko heillä yhtäläiset mahdollisuudet kohota lajin huipulle.

Miten tuloerojen aiheuttamia eroja mahdollisuuksissa on pyritty Suomessa tasaamaan?

Suomen jääkiekkopiireissä on herätty siihen, ettei kaikilla lahjakkailla nuorilla välttämättä ole varaa harrastaa jääkiekkoa. Monia lupaavia nuoria jää kovien kustannusten vuoksi luultavasti löytämättä. Tuloerojen aiheuttamia eroja mahdollisuuksissa harrastaa jääkiekkoa pyritään kuitenkin tasaamaan esimerkiksi joukkueiden tuella; osa joukkueista tarjoaa alennuksia tai ilmaispaikkoja lahjakkaille vähävaraisista perheistä tuleville pelaajille. Toisaalta tällaisten paikkojen kyseleminen suoraan joukkueesta voi olla monelle vanhemmalle kova paikka, koska omaa heikkoa taloudellista tilannetta ei välttämättä haluttaisi tuoda kaikkien tietoon.

Suomesta löytyy myös hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka pyrkivät tukemaan vähävaraisten nuorten harrastusmahdollisuuksia ja onpa jopa presidenttimme nostanut tämän epäkohdan esiin. Osa harrastusvälineistä voi olla käytettyinä hankittuja, mutta huipulle mentäessä myös välineiden pitäisi olla huippuja. Vaikka Suomesta löytyykin tahtoa tukea vähävaraisten lasten harrastustoimintaa, niin riittääkö tämä?